Pics

28.1.2012 Bar Edgar, Loimaa

4.10.2011 Klubi, Turku

The Landscape of Dying Trees - Promo pics


Reviews in Finnish

15.12.2011 Niko Kaartinen / Imperiumi

The Moment of Collapse on perustettu Loimaalla vuonna 2010. Yhtye kuvailee musiikkigenreään keskitempoiseksi, tunnelmalliseksi metalliksi post-rock vaikutteilla. Kuvaus on ihan osuva, sillä bändin maalaamat tunnelmat ovat tutunoloisia myös Katatonian tai esimerkiksi uudemman Paradise Lostin esittäminä. Mukana on myös kaikuja Sentencedistä.

Yhtyeen jäsenillä on kokemusta muun muassa Curimuksesta, Thyvenistä ja Rawagesta. Ihan vasta-alkajat eivät siis ole asialla. Kolmen biisin mittainen demo aloittaa vakuuttavasti vahvatunnelmaisella Decayed Reveries -kappaleella. A Dead End kantaa myös mittansa, ja osoittaa yhtyeen melodiatajun.

Sanottavaa tulee sitten Gallows In The Dawn -kappaleesta, jonka sovitus ei tunnu oikein pysyvän kasassa. Kappale on turhan pitkä ja siihen on osunut myös demon vaivaannuttavimmat Jyrki 69 -henkiset laulusuoritukset, vaikka Aleksi Hahko muuten klaaraakin tonttinsa kunnialla.

Demon soundimaailma ei selviä ihan ilman moitteita. Kitarasoundit ovat kautta linjan häiritsevän ohuet, vaikuttaen kuuntelunautintoon ikävästi muuten tasapainoon saadulla tuotoksella. Biisit kaipaisivat vahvempaa vallia taakseen.

The Moment of Collapsessa on paljon potentiaalia, mutta seuraavaan tuotokseen paremmat soundit. Pienellä säätämisellä käsissä voi olla kova yhtye!



2.12.2011 Aaro Beuker / Desibeli.net

Reilun vuoden toiminnassa ollut The Moment of Collapse on jäsenien omin sanoin tunnelmallista metallia soittava yhtye, ja ensimmäinen promolevy on juuri sitä, mitä bändi lupaileekin. Promolta löytyy kolme biisiä, joista kaksi ensimmäistä – Decated Reveries ja Dead End – tuovat kitarariffien ja kevyiden progressiivisten vivahteiden kanssa hyvin vahvasti mieleen yhdysvaltalaisyhtye Toolin. Aleksi Hahkon lauluääni on optimaalinen synkälle ja toivottomalle metallille, jota myös sanoitukset tukevat. Reilu seitsenminuuttinen Gallows in the Dawn sortuu lievään ylipituuteen, sillä loppupuolen instrumentaaliosuus on tylsähköä kuunneltavaa. Kokonaisuutena kyseessä on hieno ja laadultaan mainio promo, jonka perusteella bändistä tullaan kuulemaan tulevaisuudessa varmasti.



Aadolf Virtanen / Inferno 1/12

Loimaalainen nelikko ampuu tunnelmoinnillaan kärkisijoille. Orkesteri on debyytillään hienon persoonallinen vaikkei esikuviaan peittelekään. Vahvatunnelmainen kolmen biisin esitys nojaa vankkoihin melodioihin ja raskaisiin kitaroihin, joita on maustettu erilaisilla efekteillä ja tyylitajuisilla pikkujipoilla. Lajin mestari Katatonia on helppo vertailukohde, mutta pesäeroa tehdään muun muassa huomattavasti vahvemmalla puhtaalla laulutyöskentelyllä. Vokalisti Aleksi Hahkon tumma ja voimakas tulkinta tuo mieleen Dan Swanön puhtaat puuhastelut, ja miehen soundi toimii bändin melankolian kesken täydellisessä määrin. Biisit pysyvät hienosti kasassa pienoisista polveiluistakin huolimatta, ja sehän on vain taitoa se. Upea esitys.